Suvi Kuparinen • Matkapäiväkirjasta
Reilu kuukausi täällä Australiassa on vierähtänyt lähes huomaamatta. Olen asettunut tilapäisen pysyvästi Manly Beachille Sydneyyn. Tarjoilijana työskennellesäni olen päässyt tarkkailemaan täkäläistä ravintola -ja ruokakulttuuria aitiopaikalta ja siksipä omistan tämän blogitekstin ruoalle.
Matkaillessa monelle reissun kohokohtia ovat kulinaristiset makuelämykset. Itse ainakin reissatessa välttelen McDonald’sia viimeiseen asti – jos vain mahdollista – sillä mäkkärin murkinoihin turvautuessa hukkaa mahdollisuuden löytää uusia lempiruokia ja tallentaa mieleen unohtumattomia ruokamuistoja. Ennakkoluuloisuuteen taipuvaiset ihmiset tuppaavat reissatessakin syömään tuttuja ja turvallisia pöperöitä. Ruokamyrkytyksen uhka ja epämiellyttävän makuelämyksen pelko kummittelevat takaraivossa, joten hampurilainen kuulostaa helpottavan tutulta vaihtoehdolta. Hei, voi sen ruokamyrkytyksen mäkkärissäkin saada!
Kengurua, koalapaistia, opossumin kylkeä…ei sentään. Australiassa ei usein törmää extremeihin ruokalajeihin. Olen jo saanut monesti vastailla kysymykseen, joko olen syönyt kengurua. En ole, sillä olen kasvissyöjä ja tunnen liikaa sympatiaa noita iloisesti loikkivia pussieläimiä kohtaan. Kengurua on kuitenkin tarjolla supermarketeissa ja joissakin ravintoloissa. Kengurun syöminen taitaa olla lähes sama asia kuin Suomessa kotoisan hirvipaistin nauttiminen. Riistaa molemmat. Peri-australialaista kulinarismia edustaa grillaaminen – mieluiten rannalla. Grillissä käristellään enimmäkseen lihapitoisia herkkuja, joten niistä en osaa oikein kertoa. Grillaaminen on sosiaalista puuhaa ja herkuttelun lisäksi on tärkeää hengailla ja viettää laatuaikaa perheen sekä ystävien kanssa.
Minusta ulkomailla on todella mielenkiintoista käydä paikallisissa supermarketeissa ja kansankuppiloissa, jotta pääsee todella jyvälle siitä, mitä tavallinen arkiruoka on. Tekemäni tutkimuksen ja kokeilujen perusteella esittelen teille muutaman tyypillisen autralialaisen erikoisuuden. Aamiaiseksi nautitaan usein ravitsevaa banana breadia, joka nimestään huolimatta muistuttaa ennemminkin suomalaista kahvipöydän mehevää kuivakakkua kuin leipää. Toinen periaustralialainen aamupala on raisin toast eli paahtoleipää, jossa on rusinoita. Leivälle sipaistaan joko voita, maapähkinävoita tai ruskeaa epäilyttävän näköistä tahmeaa tököttiä nimeltä vegemite, joka valmistetaan oluen valmistuksen hiivajätteistä. Yhdeksi Australian kulttuuri-ikoniksikin tituleerattu vegemite kuulostaa ja näyttää pahemmalta kuin miltä se maistuu. Koska suurin osa väestöstä asuu (itä)rannikolla, on itsestään selvää, että kalaruoat ja erilaiset merenelävät kuuluvat olennaisena osana australialaiseen ruokakulttuuriin.
Sydney on todella kansainvälinen ja monikulttuurinen kaupunki, ja eri maailmankolkista muuttaneet siirtolaiset ovat jättäneet jälkensä maan ruokakulttuuriin. Lounaalla lähes jokaisen ravintolan listalla ovat erilaiset wrapit, burgerit ja salaatit. Moni nappaa lounaaksi sushia, joka on täällä Suomen hintoihin verrattuna edullista. Thai-ruokaa saa lähes jokaiselta kadunpätkältä. Brittien perintönä lounas -ja päivällissuosikkiruokalaji on fish and chips. Vihanneksista suosiossa ovat pinaatti, avokado, kurpitsa ja pavut, joita käytetään ruoanlaitossa paljon. Samoin erilaisia pähkinöitä tungetaan niin ruokiin kuin leivonnaisiinkin. Italialaisten jättämää ruokaperintöä edustavat ricotta-juusto ja loistava kahvi-kulttuuri. Suomalaiset tuppaavat usein marisemaan huonosta kahvista ulkomailla; eihän meidän Presidentti-kahvia päihitä mikään! Australiassa kahviloissa pääsääntöisesti on tarjolla espressopohjaisia kahveja suodatinkahvin sijaan ja täytyy myöntää, että täkäläinen kahvi on hyvää. Kofeiinittomina vaihtoehtoina tarjolla on useimmiten herkullisia hedelmä- ja marjasmoothieita, pirtelöitä ja tuorepuristettuja mehuja. Muffinssit, erilaiset kakut ja amerikkalaistyyppiset suklaacookiet saavat sokerihiiren lankeamaan herkkuansaan.
Ravintoloissa syöminen on täällä edullisempaa kuin Suomessa ja ravintola -ja kahvilatarjonta on aivan eri sfääreissä kuin armaassa Pohjolassa. Ketjukuppiloiden sijaan nälkäinen matkailija löytää persoonallisia ravintoloita ja kahviloita joka nurkalta. Täällä osataan myös vaatia laatua ja hyvää palvelua. Usein tekisi mieli pyöritellä silmiä kummallisille vaatimuksille, mutta koska haluan pitää työpaikkani, niin hymyilen kiltisti hammasta purren kun asiakas haluaa tilata kofeiinittoman, extrakuuman, tuplakokoisen soijalaten ilman maitovaahtoa ja kana-cesar salaatin ilman kanaa, kahdella kananmunalla ja extra kastikkeella. Huh! Suomessa moista käytöstä pidettäisiin hienosteluna. Täällä on aivan normaalia pyytää ravintola-annokseen muutoksia eikä siitä joudu välttämättä edes maksamaan ekstraa. Vaativuuden vastapainona australialaiset ovat myös reiluja ja mukavia asiakkaita. Jos ruoka on maistunut, ei kohteliaisuuksia säästellä. “It was absolutely beautiful!”
Ja mikäpä muukaan kuin hampurilainen! Puolustelen tekoani kuitenkin hampurilaisen erikoisuudella vai mitä sanotte: kotitekoisen rapsakan sämpylän välissä on linssi-saksanpähkinä -pihvi, avokadoa, salaattia, kurkkua, aioli-soossia ja chilirelissiä. Juomana toimii tuoreesta ananaksesta, banaanista ja mangosta surautettu smoothie. Päihittää mäkkärin 100-0!
Tietoja kirjoittajasta Suvi: Suvi Kuparinen. Olen journalistiikan opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Harrastuksiini kuuluu mm. matkustelu, eri kulttuureihin tutustuminen ja valokuvaus. Tällä hetkellä olen toteuttamassa pitkäaikaista unelmaani: vietän välivuotta Australiassa reissaten ja töitä tehden. Tämä blogi sisältää kokemuksia, havaintoja ja pohdiskelua siitä, millaista elämä on pallon toisella puolella.
|
