Ulla Maria Hoikkala • Matka kestää vain hetken, sen haaveilu ja suunnittelu etukäteen sekä muistelu myöhemmin saavat sen kestämään vuodesta toiseen.
“Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.´
- Nuuskamuikkunen (Tove Jansson) -
Ensimmäisen ikioman matkamuistoni hankin joskus 1960-luvun alussa. Olimme Suomen käsivarren Hetassa ja ostin sieltä avainrenkaan – poronsarvista kaiverretun ja jännän muotoisen. Se on vieläkin tallessa, joskaan ei enää käytössä. Kun se putkahtaa esiin, muistan tilanteen lähes kuin eilisen. Onko tämä hyvän matkamuiston merkki?
Hetan matkan jälkeen olen kiertänyt sekä Suomea että maailmaa, ja ostanut matkoiltani yhtä sun toista enemmän tai vähemmän tarpeellista krääsää. Nyt suurin osa näistä kerää pölyä komeroissani ja erilaisissa laatikoissa. Osa on kadonnut taivaan tuuliin ja osa myyty kirpputorilla.
Nuuskamuikkunen on sisäistänyt tavaroiden taikamaailman oivallisesti. Miksi kantaa mukanaan painavia laukkuja, kun voi keveänä kulkea ja muistella.
Palaamme muistoihin yhä uudelleen
Toisen roska on toisen aarre. Tämä sanonta pätee myös matkamuistojen kohdalla. Kirpputoripöydät pursuavat turistikrääsää maailman turuilta ja toreilta. Aarrearkut on tyhjennetty ja tehty tilaa uusille aarteille. Pöytä toisensa jälkeen samanlaisia pyramideja, eiffeltorneja, valkoisiataloja, riemukaaria, Madeiran myssyjä ja tanssivia nukkeja.
Matkamuistoissa eri aikakausilta voi löytää myös syvempiä merkityksiä. Ennen ei matkusteltu niin usein ulkomailla, joten kaikki eksoottinen ostettiin mukaan. Sitä katsoessa voi palata tilanteeseen yhä uudelleen – ehkä hieman kehuskella naapureillekin. Espanjan viuhkat ja manzanillat toivat elävästi mieleen kiihkeät tanssin rytmit.
Onko syvempi merkitys myös siinä, että entisajan tavarat tehtiin aidoista raaka-aineista – puusta, posliinista, lasista, pellavasta. Mikä merkitys on sillä, että ne kestävät isältä pojalla ja pojanpojalle verrattuna siihen, että nykyiset muoviset rikkoutuvat helposti ja lentävät samantien roskiin.
Uusia tapoja nähdä
Mistä löytyisi uusia ja persoonallisia tapoja hankkia matkamuistoja?
Brittiläinen Michael Hughes on keksinyt aivan oman tapansa taltioida matkakohteet jälkipolville. Hän yhdistää turistikrääsän ja tunnetut turistikohteet.
Hughes matkustaa johonkin turistikohteeseen, hankkii paikan päältä kohdetta esittävän matkamuiston ja ottaa kuvan klassisesta näkymästä kohde korvattuna matkamuistokrääsällä.
Hughes on harrastanut omaperäisten turistikuvien ottamista vuodesta 1998 ja plakkarissa on kuvia muun muassa pyramideista, Berliinin nähtävyyksistä, Golden Gate –sillasta, Abbey Roadin suojatiestä ja jopa Helsingin saaristosta.
Omalla kohdallani krääsä on vaihtunut yhteen tai kahteen arvotavaraan – useimmiten grafiikkaan tai maalaukseen. Katsoessani kuvaa seinällä voin palata New Yorkin Vapaudenpatsaalle, Pariisin Eiffel-torniin, Bostonin kauniille kujille, San Franciscon kiharaiselle kadulle, Neitsytsaarten taiteilijoiden ympäristöön.
Näitä kuvia ei myydä kirpputoreilla. Ehkä ne nousevat arvossaan aikaa myöten, ehkä eivät. Mutta ne eivät täytä hyllyjä eivätkä kerää pölyä. Ne ovat seinällä esillä, kaikkien nähtävillä.
Yhtä kaikki, niihin voin uppoutua kerta toisensa jälkeen, muistella ja maistella kokemaani ja näkemääni. Uudelleen ja uudelleen.
Tietoja kirjoittajasta Ulla: Ulla Maria Hoikkala on toiminut viestintäalan yrittäjänä vuodesta 1995. Laaja kansainvälinen kokemus - asunut mm. Yhdysvalloissa useita vuosia. Saanut Yhdysvalloissa Patricia M. Cavin Memorial Award for Excellence in Journalism -tunnustuspalkinnon.
|
