Petri Katajarinne
Kävimme viime kesänä vaimon kanssa iltakävelyllä Turun kupittaan puistossa. Normaalisti iltaisin autiona oleva puisto oli täyttynyt iloisesti juhlivista nuorisoryhmistä. Jotkut olivat varustautuneet viltein ja piknik-korein; suurimmalla osalla eväinä oli kuitenkin pelkistetymmin hanaviinipakkaus tai laatikollinen oluttölkkejä. Tunnelma oli riehakas ja jotenkin epätodellinen. Puistossa vietettiin jo toista kertaa Botellónia, tapahtumaa, jolla ei ole järjestäjää.
Botellón sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten Espanjassa, kun nuoret, jotka eivät ikänsä puolesta päässeet ravintolaan, kokoontuivat suurina joukkoina kaupunkien puistoihin juomaan alkoholia. Kyse ei ollut siis mistään eteläeurooppalaisesta sivistyneestä tissuttelusta, vaan skandinaavistyyppisestä kännäämisestä. Botellón tarkoittaakin espanjaksi ”isoa pulloa”. Olikin siis vain ajan kysymys, että tapa benchmarkattiin Suomeen.
Tällaiset tapahtumat, joilla ei ole vastuullista järjestäjää, ovat yleistyneet internetin sosiaalisten medioiden, etenkin Facebookin, ansiosta. Kuka tahansa voi keksiä, jonkin hauskan idean ja ehdottaa paikkaa ja aikaa tapahtumalle. Paikalle saapuvat, ne joita asia kiinnostaa.
Tunnetuimmat suomalaiset ovat edellä mainittu Botellón sekä Vantaanjoen Kaljakellunta. Kumpaakin tapahtumaa yhdistävä tekijä yhteisen hauskanpidon ja yhdessäolon lisäksi, on reipas alkoholin käyttö. Toki moni menee mukaan ilman juopumistarkoitustakin nauttimaan yhdessäolosta ja ilmapiiristä. Vastaavankaltaisesti, mutta pienimuotoisemmin olen nähnyt viestejä kadun- ja talonvaltauksista tai yksittäisistä taiteilijoiden performansseista.
Ilman virallista järjestäjää
Kaljakellunnan Facebook –sivulla kuvataan tapahtumaa seuraavasti: “Kaljakellunta on kaikille avoin tapahtuma, jolla ei ole virallista järjestäjää. Ideana on, että joka vuosi satunnainen määrä ihmisiä kelluu halvoissa kumiveneissä (tai muissa kelluvissa välineissä) pitkin Keravanjokea. Fiilis on tärkeintä samoin kuin oikea asenne. Säällä ei ole niin väliä.”
Mielestäni kumpikin tapahtuma puolustaa paikkaansa uusina kansalaisaktiivisuuden muotoina. Ne ovat raikkaita vastaiskuja pöhöttyneiksi muuttuneille kaupallisille suurtapahtumille ja festivaaleille, joiden tarkoituksena tuntuu olevan järjestäjän voiton maksimointi. Saa nähdä milloin esimerkiksi Ruisrock alkaa periä maksua bajamajojen käytöstä.
Viime kesänä polkupyörän jättäminen festivaalialueen viereen oli tehty maksulliseksi. Tästä seurasi se, että lähialueen tienpientareet ja metsiköt olivat täynnä sikinsokin jätettyjä ajokkeja. Toki ymmärrän itsekin tapahtumia järjestäneenä, että jo laki velvoittaa järjestäjän vastaamaan tilaisuuden turvallisuudesta. Lisäksi tapahtumien järjestäminen on kallista puuhaa ja siihen liittyy suuria taloudellisia riskejä.
Jotkut tapahtumanjärjestäjät tuntuvat kuitenkin unohtaneen sen yksinkertaisen lähtökohdan, että tapahtumiin tullaan pitämään hauskaa, tapaamaan kavereita ja hankkimaan elämyksiä, joita voi muistella vielä vanhanakin; siinä sivussa nautitaan myös laadukkaasta ohjelmasta.
ITE -tapahtumat yleistyvät
Näitä uudenmuotoisia tapahtumia voisi kutsua vaikka nimellä ITE-tapahtuma. Jos ITE-taiteen lyhennys tulee sanoista ”itse tehty elämä”, niin ITE-tapahtuma voisi olla lyhennys sanoista ”itse tehty elämys”. Kaljakellunnassa jokainen venekunta on oma performanssinsa ja Botellóssa osa osallistujista loi lähiympäristöönsä pienimuotoisia esityksiä: joku oli ottanut kitaran mukaan, joku jonglööräsi ja joku soitti mielimusiikkiaan mp3 –soittimellaan.
ITE-tapahtumat tulevat varmasti yleistymään. Viranomaisten olisi hyvä ymmärtää, että puistot ja muut julkiset paikat ovat asukkaita varten ja niiden käyttöä ja viihtyisyyttä tulisi edistää. Esimerkiksi se, että puistoista tulisi kaupunkilaisten spontaaneja kohtaamispaikkoja, vähentäisi niiden turvattomuutta.
Viranomaiset voisivat tapahtumista etukäteen tietäessään varautua tapahtumaan muutoinkin kuin lähettämällä paikalle runsain mitoin poliiseja. Muutaman roskalavan tuominen paikalla tulee taatusti halvemmaksi kuin sotkujen siivoaminen isolta alueelta. Toki myös ITE-tapahtumiin osallistujalta voi toivoa henkilökohtaista vastuunkantoa siitä, että itsestä, kavereista ja ympäristöstä pidetään huolta.
Tulevaisuus tuo mukanaan varmasti myös valtavirtaistumista ja kaupallisia intressejä. Ensi kesänä nähdään varmasti esimerkiksi Botellónissa erilaisten nuorison merkkituotteiden promoajia. Ja emmeköhän me keski-ikäisetkin löydetä tapahtuma ja valloiteta oma nurkkauksemme puistosta pursuavine eväskoreinemme ja laatuviineinemme. Onhan se niin ihkua.
Seuraava Botellón on muuten Turussa 16.7.2011.
Tietoja kirjoittajasta Petri: Petri Katajarinne on turkulainen kulttuurialan yrittäjä. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, jonka harrastuksiin kuuluu mm. ammattijärjestön puheenjohtaminen, tehtävä, jonka Petri kokee merkittäväksi ja arvostettavaksi yhteiskunnalliseksi työksi. Muita harrastuksia mm. verkkolehden toimittaminen.
|
{ 1 trackback }