Parikkalan patsaspuisto in memoriam

Päivi Arvonen

Parikkalan kuuluisin nähtävyys on vaarassa. Pääsiäisen alla kuolleen Veijo Rönkkösen (1944–2010) viidensadan patsaan kokoelma uhkaa jäädä kodittomaksi. Ihmisiä vältellyt omaperäinen taiteilija antoi vuosi sitten syksyllä haastattelun Toisin Sanoen -lehdelle.

”Kolmisenkymmentä niitä on tänä kesänä syntynyt”, Rönkkönen kertoi ja tarkoitti kesän 2009 aikana syntyneitä lapsiaiheisia veistoksiaan, jotka jäivät taitelijan viimeisiksi.
Heinäkuun lopussa taitelija Rönkkönen hehkui elinvoimaa ja harrasti liikuntaa säännöllisesti.

”10 000 kilometriä tulee vuosittain täyteen”, hän kertoi uintiharrastuksestaan.

Rönkkönen ui talvella uimahallissa ja kesällä järvessä. Jooga-harrastuksen hän aloitti jo paljon ennen kuin siitä tuli trendilaji.

”Se oli vuosi 74. Ei joogasta paljon silloin vielä Suomessa puhuttu eikä tiedettykään”, taitelija lasketteli sanoja harvakseltaan verkkaiseen tahtiin.

Joogaharrastuksen innoittamana puistossa on myös akrobaattisissa asennoissa kuvattujen 250 patsaan joogatarha. Myös 6000 neliön puutarhatontista huolehtiminen toisaalta vaati hyvää kuntoa ja toisaalta auttoi vaalimaan kuntoa.

Ainutlaatuista taidetta

Veijo Rönkkösen kotitalon puutarhassa Parikkalan Koitsanlahdella, vain kivenheiton päässä Venäjän rajasta, lymyää vehreän kasvuston keskellä viitisensataa betonipatsasta.
”Ensimmäiset patsaat tein 60-luvulla. Ihan ensimmäisen nimeltä Irvikuvamainen mies, tein vuonna 1961 betoniin valamalla, mutta parantelin tekniikkaa ja seuraavan, Kaislahamehametytön, tein ohuista sementtikerroksista kerros kerrokselta”, Rönkkönen muisteli.
Kaislahametytön kaislahame lahosi muutamassa vuodessa ja Rönkkönen korvasi hameen ruosteisilla lehmän riimuilla, joilla oli lapsena taluttanut perheen lehmää laitumelle.

Patsaat ovat ilmeikkäitä ja mielikuvituksellisia hahmoja, joista osasta on selvästi havaittavissa eri kulttuurien erityispiirteitä. Punaviinimarjapensaiden lomasta kurkkii musliminainen, jonka kasvoista näkyy mustan hunnun peitosta vain silmät.

Veijo Rönkkönen ei elämänsä aikana juuri liikkunut kotinurkkia kauemmaksi, työpaikkakin löytyi läheisestä paperitehtaasta, josta Rönkkönen myös jäi eläkkeelle.
”Veistosten aiheet tulevat mielikuvituksestani. En ole matkustellut vieraissa maissa, mutta maailma ja vieraat kulttuurit ovat tulleet tänne minun puistooni, ehkä niistäkin olen vaikutteita saanut”, Rönkkönen pohti.

Veijo Rönkkönen karttoi julkisuutta ja ihmisiä, mutta oli kuitenkin utelias puistonsa vieraista, joita usein tarkkaili salaa sisältä talosta. Monet puistossa kymmeniäkin kertoja vierailleet eivät koskaan nähneet taiteilijaa edes vilaukselta. Puistoon ei koskaan ollut pääsymaksua.
”En halua rahaa, nimi vieraskirjaan on ainoa pääsymaksu, jonka toivon. Valitettavasti moni jättää senkin maksamatta”, Veijo Rönkkönen sanaili pieni hymynkare suupielessä.
Vieraskirjoja ehti kuitenkin kertyä yli sata. Puistossa vieraili vuosittain lähes 30 000 vierasta.

Puhuvat päät

Osalla patsaista on hämmästyttävän aidon näköiset hampaat. Hampaat näyttävät aidoilta siksi, että ne ovat aitoja tekohampaita.
”Jossain lehdessä joku joskus kirjoitti, että tarvitsen patsaille tekohampaita ja niitä tuli valtavasti lahjoituksena. Enää en tarvitse hampaita, koska teen nykyään vain lapsia”, Rönkkönen kertoi.

Aiemmin patsaat myös puhuivat.
”Patsaiden vatsassa oli piilossa mikrofoni. Suomen luonto ei vain oikein suosi tekniikkaa ja siksi luovuin patsaiden puheesta”, Rönkkönen sanoi.

Patsaiden ilmeikkäät kasvot ja eleet eivät tarvitse sanoja, sillä ne puhuttelevat vahvasti myös äänettöminä. Rönkkösen puistossa on vähintäänkin tuhat ja yksi tarinaa.

Puiston tulevaisuus vaakalaudalla

Kuutostien varrella Parikkalassa sijaitseva puisto on Parikkalan kunnan tärkein matkailunähtävyys ja ainutlaatuinen kokoelma Suomessa. Ainutlaatuisuudessaan puistolle saa etsiä kilpailijoita koko Euroopasta. Puiston tulevaisuus on uhattuna ja suuri kysymysmerkki.

Lapsuudenkodistaan varhain pois muuttaneet ja Rönkköselle etäisiksi jääneet sisarukset ovat ilmoittaneet, ettei perikunta pysty ylläpitämään puistoa. Veijo Rönkkösen perikunta antoi puistosta tarjouksen Parikkalan kunnalle 10.elokuuta. Kunnanhallitus käsittelee tarjousta seuraavassa kokouksessaan 24. elokuuta. Kunnanjohtaja Hans Olander pitää patsaspuiston säilyttämistä tärkeänä ja korostaa puiston arvoa Parikkalan tärkeimpänä nähtävyytenä, mutta ei ole luvannut kunnan ostavan puistoa.

Tietoja kirjoittajasta Päivi: Päivi Arvonen tyoskentelee freelance -toimittajana ja valokuvaajana Suomen medialle Egyptissä ja Suomessa. Koulutukseltaan hän on uskontotieteilijä, erikoisaloina uskonnot, kulttuuri, matkailu, koulutus, kehitysyhteistyö sekä ympäristö- ja eläinsuojelukysymykset. Arvonen toimii myös Kairon ulkomaisten toimittajien yhdistyksen varapuheenjohtajana.